Harjoittelun suunnittelua pidetään (ainakin huippu-urheilupiireissä) hyvinkin isossa roolissa urheilijan kehittymisen kannalta. Vaikka poikkeustapauksia löytyy aina, ei varmaankaan ole liioiteltua sanoa, että kaikki kilpaurheilijat (ja valmentajat) käyttävät ainakin jonkin asteista harjoittelun suunnittelua eli ohjelmointia. Ohjelmointien avulla tähdätään usein johonkin tavoitteeseen, joka juuri kyseistä urheilijaa, joukkuetta tai valmentajaa motivoi.
Tavoite voi olla ulkoinen, kuten esimerkiksi kilpailuista saatava palkinto tai se voi olla sisäinen kuten esimerkiksi tavoitteen saavuttamisesta saatava hyvänolontunne. Oli motivaation lähde kumpi tahansa, on tavoitteiden asettaminen yksi kriittisimpiä kohtia harjoittelun ohjelmoinnin kannalta, sillä niihin peilataan myös kaikkia ohjelmoinnin sisäisiä valintoja.
Tämän artikkelin tarkoitus onkin esittää yksinkertainen rationaalinen ajattelutapa, jonka avulla voidaan helpottaa tavoitteiden asettelua kokonaisesta harjoitusjaksosta, aina yksittäiseen lajisuoritukseen tai jopa osasuoritukseen saakka. Mikäli ajattelutapa tuntuu sinusta itsestäänselvältä, voit urheilun sijaan miettiä toteutuuko ajatustapa myös muuallakin kuin urheilun parissa.
Millainen on hyvä tavoite?
Ennen kuin pääsemme käsiksi johdannossa esiteltyyn ajattelutapaan, tarvitsee meidän ymmärtää millainen on hyvä tavoite. Tieteellisen näkemyksen mukaan hyvä tavoite sisältää viisi tärkeää ominaisuutta:
- selkeys
- uskottavuus
- mitattavuus
- realistisuus
- aikasidonnaisuus
Tavoitteiden selkeydellä ja mitattavuudella tarkoitetaan sitä, että niitä pystytään arvioimaan, seuraamaan ja niistä pystytään antamaan palautetta. Toisaalta joskus myös epäselkeältä tuntuvat tavoitteet voivat olla toimivia, sillä urheilija saattaa pystyä niiden avulla tiedostamattomasti havainnoimaan asioita, joita ei aikaisemmin pystynyt. Näistä hyvänä esimerkkinä erityisesti palloilulajeissa pallottomiin pelaajiin kohdistuvat (ulkopuoliselle) ympäripyöreältä vaikuttavat: ”keskittykää aktiivisuuteen pallottomana” ohjeet. Uskon merkitystä tavoitteiden asettelussa ei sovi myöskään unohtaa, sillä mikäli urheilija kokee, että tavoite ei ole hänen saavutettavissaan, ei se sitä koskaan tule myöskään olemaan. Samaa asiaa voidaan ajatella myös tavoitteiden realistisuudella. (Locke et al. 2002 ja 1981)
Aikasidoinnaisuudella vastaavasti tarkoitetaan sitä, että tavoitteiden saavuttamiselle on määritelty, jokin nykyhetken ja tulevaisuuden välinen rajoite, kuten esimerkiksi absoluuttinen aika, jossa kuu kiertää maan ympäri. Näiden asioiden lisäksi ei tietenkään sovi unohtaa tavoitteiden asettelun kirjallisuudessa usein esille nousevaa korulausetta, jonka mukaan tavoitteiden tulee olla riittävän haastavia (Locke et al. 2002). Nämä edellämainitut kohdat voidaan kiteyttää vieläkin yksinkertaisempaan muotoon ajattelemalla, mihin kysymyksiin hyvän tavoitteen tulisi vastata. Hyvän tavoitteen tulisi nimittäin yksinkertaisesti vastata kysymyksiin; mitä, miksi ja miten?
Käänteinen induktio
Nyt kun tiedämme millainen on hyvä tavoite, pääsemme vihdoin alustamani ajattelutavan pariin. Ajattelutavalla on paljon erilaisia nimityksiä riippuen siitä, mikä on käsiteltävä aihe ja kuka aihetta käsittelee. Taloustieteilijät käyttävät tästä hienoa termiä käänteinen induktio, mutta kansantajuisesti termi voitaisiin suomentaa ehkä paremmin päinvastaisen ajan ajatteluksi tai englanniksi common sense. Päinvastaista ajattelutavasta tekee se, että siinä missä tyypillisesti aikaa ajatellaan aloittamalla nykyhetkestä ja menemällä siitä tulevaisuuteen, ajatellaan päinvastaisen-ajan-ajattelussa tulevaisuutta ja lähdetään tulemaan sieltä kohti nykyhetkeä. Annetaan tästä aiheesta urheiluun liittyvä esimerkki:
Urheilijan tavoitteena on voittaa olympiakultaa. Päinvastaisen-ajan-ajattelussa oletetaan, että tämä tavoite on jo saavutettu ja lähdetään sitten tulemaan ajassa taaksepäin. Tämän perusteella voidaan sitten katsoa, mitä on pitänyt tapahtua, jotta kyseiseen pisteeseen on päästy.
Aloitetaan siis päätavoitteesta: Urheilija voittaa olympiakultaa.
->Jotta urheilija voi voittaa olympia kultaa, tarvitsee hänen olla mukana olympiakisoissa.
->Jotta urheilija voi olla mukana olympiakisoissa, tarvitsee hänen läpäistä olympiakarsinnat.
->Jotta urheilija voi läpäistä olympiakarsinnat, tarvitsee hänen osallistua olympiakarsintoihin.
->Jotta urheilija voi osallistua olympiakarsintoihin, tarvitsee hänen edustaa jotain maata jne…
Näiden välissä on tietenkin ääretön määrä asioita, joita on myös pitänyt tapahtua (itseasiassa jopa enemmän kuin vain ääretön), mutta yksinkertaisuuden vuoksi isoissa tavoitteissa kannattaa mielummin käyttää minimointia, eli miettiä mikä on vähintä, mitä pitää tapahtua, jotta tavoite saavutetaan. Jatketaan nyt aiemmin aloitettua esimerkkiä käänteistä induktiota ja minimointia käyttäen vielä hieman pidemmälle.
->Jotta urheilija voi edustaa jotain maata, tarvitsee hänen harrastaa jotain lajia.
->Jotta urheilija voi harrastaa jotain lajia, tarvitsee hänen harjoitella.
->Jotta urheilija voi harjoitella, hän ei voi sillä hetkellä kirjoittaa nettiin artikk
Lähteet:
Locke, E. A. & Latham, G. P. (2002) Building a Practically Useful Theory of Goal Setting and Task Motivation. American Psychologist, 57(9), 705-717
Locke, E. A., Shaw, K. N., Saari, L. M. & Latham, G. P.(1981) Goal setting and task performance. Psychological Bullettin, 90, 125–152.
John von Neumann and Oskar Morgenstern (2007) Theory of Games and Economic Behavior
Esa Saarinen (2019) Filosofia ja systeemiajattelu luennot
Helpot Ristikot Mega nr.6/18 (2019)