Tavallisen ihmisen on nykyään hyvin vaikea pysyä teknologian perässä. Nanoteknologia, 5g-verkot ja ties mitkä mittalaitteet tuntuvat hallitsevan elämän joka aluetta, eikä karkuun pääse edes unissa, joiden mittaamiseen pitää myöskin käyttää aktiivisuusranneketta tai Oura -sormusta. Sauvakävelymuodin hiipuessa, perinteiselle kävelylenkille ei voi lähteä, jos ei virikkeeksi saa mukaan vähintäänkin Pokemon Go -peliä ja metsäänkään ei voi mennä ilman, että sieltä löytyy geokätköjä.
Tämä on kuitenkin vain kolikon kääntöpuoli ja sieltä toiselta puolelta löytyvätkin ne, joiden lapsuudessa ja nuoruudessa urheilulajivaihtoehtoja oli joukkuelajeista jalkapallo ja yksilölajeista keihäänheitto sekä maaseudulla paini tai hiihto. Näille henkilöille teknologian mukanatuoma vaihtoehtojen rajattomuus, onkin vapauden sijaan luonut pelkotiloja vanhojen hyvien aikojen menettämisestä. Kaltaiseni unienmittaaja onkin jo pidemmän aikaa seurannut huvittuneena uutisia siitä, miten teknologian pelätään vievän ihmisten työpaikat, vaurioittavan lapsiemme mielen ja vähitellen ajavan meidät kohti Armageddonia.
Teknologian kehitys ei kuitenkaan ole vielä syössyt meitä kiirastuliin, eikä edes mormonien ennustama millenium saanut maailmanloppua aikaiseksi, joten on varmaankin ainakin varovaisen perustelua ennustaa, että teknologian kehitys on tullut jäädäkseen. Täten herääkin ajatus siitä, miten ihminen voi pysyä alati kehittyvän teknologian perässä, eli miten suolla kuokan kanssa heiluva Jussi voi olla parempi työntekijä kuin robotti?
Jotta pääsemme iskemään hampaamme tähän dilemmaan, tarvitsee meidän tietää mihin nykyteknologia oikein pystyy. Tämän asian ymmärtäminen on kuitenkin seikka, joka vaatii moniin artikkeleihin, tieteellisiin katsauksiin, tekoälyyn sekä robotiikkaan tutustumista. Kaiken lisäksi tieto lisää tuskaa, joten tutustuminen näihin saattaa entisestään kasvattaa teknologiafobiaa. Tästä syystä onkin helpompi lähteä suoraan etsimään vastausta kysymykseen: mihin ihminen pystyy? Tähän on huomattavasti helpompi vastata, sillä ihminen pystyy lukemattoman moniin ihmeellisiin asioihin, joita ei tule ihan joka päivä ajateltua.
Aloitetaan ihmisten kykyjen listaaminen siitä ilmeisimmästä, eli kyvystä tehdä virheitä. Nyt varmaan ajattelet, että tämä ei ehkä ole sellainen asia, jota kannattaa CV:ssä tuoda esille, kun istut jonkun monikansallisen yrityksen aulassa odottamassa työhaastattelua uuteen vakanssiin ja vieressäsi istuu Terminator. Hieman tarkemmin asiaa pohdittuasia, saattaa kuitenkin hehkulamppu pääsi yläpuolella syttyä ja huomaat, että se ei ole ainoastaan asia, joka sinun tulisi ottaa esille, vaan se on The asia, joka sinun tulisi ottaa esille.
Virheiden tekemiselle ollaan keksitty aikojen saatossa myös muita hienoja nimellisiä käsitteitä, joista kauneimpia ovat mm. sanat inhimillisyys, hyväntahtoisuus, anteeksianto, sympatia, empatia ja altruismi. Mikä ikinä onkaan se kirjainten järjestys, jonka valitset ohjaamaan omaa elämääsi, niin on se kuitenkin ainut asia, joka erottaa juuri sinut robotista. Täten teknologian sijasta elämämme säilymisen kannalta merkittävimmän tunteen eli pelon suuntaaminen kannattaakin osoittaa virheiden tekemisen sijaan kohti amnesiaa eli muistin menetystä. Sillä yksi asia, jota teknologian mukanaantuoma elämän helppous ei välttämättä osaa ottaa huomioon, on se, miten vähän nyky-yhteiskunnassa meidän oikeasti tarvitsee muistaa asioita.
Puhelin muistuttaa meitä tärkeistä tapaamisista, mainokset oikein syömisestä ja musiikkikappaleet liikunnan merkityksestä. Neljä numeroista pankkikortin pin-koodiakaan ei tarvitse enää kohta lähimaksun yleistyessä muistaa. Teknologia on mahdollistanut lajimme selviytymisen kannalta kriittisten asioiden miettimisen sijaan aivojemme hermosolujen käyttämisen jonkun uuden, mahdollisest paremman, tulevaisuuden luomiseen. Tämä onkin johtanut lajimme ensimmäisien 300 000 vuoden aikana tärkeäksi osoittautuneiden tunnetilojen osittaiseen unohtamiseen.
Tunneasiat kannattaa kuitenkin pitää hyvin myös tietoisessa muistissa, sillä mikäli unohtaa tunteensa liian pitkäksi aikaa, tulevat ne takaisin moninkerroin voimistuneena, eikä niiden tai itsesi hallitseminen olekaan silloin enään niin yksinkertaista. Näitä ajatuksia pyörittäessä päässäsi, saatatkin juuri nyt saada omasta tunnetilastasi kiinni ja ymmärrät, että jokaisen vimpaimen, säännön ja laulun takana on kuitenkin vain se kuuluisa avainhenkilö ilman a:ta.
Tällöin seuraavalla kerralla vastatessasi työhaastattelijan klassisen kysymyksen: ”Miksi meidän tulisi valita sinut tekemään tätä työtä, eikä taskussani olevaa vempainta, joka osaa seurata orjallisesti sille asetettuja koodin pätkiä ja vastata tuhanteen kysymykseen nopeammin kuin sinä osaat vastata tähän kysymykseen?” osaatkin kertoa sen, mitä päidemme sisällä on liikkunut todistetusti jo viimeisen 300 000 vuotta, eikä pelkästään sitä, mitä luit edellisenä iltana 10 minuutin googlailun tuloksena. Tällä tavalla toimimalla voimme saada yhä useamman ihmisen ajattelujen lopputulokseksi televisiovihteestä tutun lausahduksen, ei pidä olla huolissaan.
Lähteet:
Lauri Nummenmaa (2010) Tunteiden psykologia
Hämäläinen, Jones & Saarinen (2017) Being better better – living with systems intelligence